Tunnustuksia
Tykkään katsoa telkkarista laihtumisohjelmia. Siis sellaisia, missä selkeästi ylipainoiset ja väärällä tavalla syövät ihmiset "laitetaan ruotuun".
Itselleni on nyt puolessa vuodessa kertynyt kiloja ihan reippaasti. Koko vyyhti alkoi oikeastaan jo vajaa vuosi sitten, kun mies loukkasi jalkansa. Minun piti olla auttamassa kotona, eikä lenkkikaveria ollut. Tuli lähdettyä koko ajan harvemmin kunnon lenkille.
Sitten meni oma olkapää. Juokseminenkin sattui olkaan, tuntui että askeleen maahan osuminen repäisee käden irti olkapäästä. Ennen suosikkilajini kahvakuulailu jäi täysin pois kuvioista. Kajakilla en melonut Laatokan reissun jälkeen metriäkään, siis kesäkuussa viimeksi.
Koko kesän oli miehen jalka vielä sen verran heikko, ettei se mihinkään sillä lähtenyt könkkäsemään. En sitten liikkunut minäkään.
Syksy oli niin pitkä ja märkä, että kävin vaan pakolliset koiralenkit ja odotin latuja ja lumikenkähankia. No ei tullut.
Äsken katsoin taas jakson superdiettejä ja mietin, miksi se omasta kunnosta huolehtimisen aloittaminen on taas niin hemmetin hankalaa. Eilen kävin viitosen lenkillä ja juoksinkin vähän. Tunne on aina hyvä, kun on liikkunut. Kalaa tulee järvestä ja sitä kyllä paljon syödäänkin, mutta leipä on luikerrellut ruokavaliooni liian suureen osaan. Illalla on teemukin kaverina monta voileipää. Aargh.
Haluaisin olla taas energinen ja väsymätön tehopakkaus, jota ei housut kiristä. Ahistaa.
Tähän nyt kuva minusta hoikkana ja viereen paksumpana. Mut ei ole, koska olen itse aina kameran takana. Huoh.
