maanantaina, marraskuuta 25, 2013

Synttärit
 
Minulla on kolme lasta. Olen ne tietoisesti tähän maailmaan saattanut ja ainakin luulen olevani edes vähän äidillistä tyyppiä.
Mutta syntymäpäivien lähestyessä alkaa jotenkin pinna kiristyä. Juhlien jälkeen (ja aikana) korvat soivat ainakin pari vuorokautta. Pieni asuntomme raikaa kaverikekkereissä ja minulla ei ole pakopaikkaa.
 
Nyt on kaikki toisin. Keskimmäisen synttärit vietettiin metsässä, eikä paluuta entiseen ole. Juhlakalu, vieraat ja vanhemmat nauttivat. Metsään mahtui ääniä enempi kuin 3h+k-kotiin. Ei tarvinnut siivota ennen eikä jälkeen. Aaahh!
 
Ohjelmassa oli mäntyyn kiipeämistä, makkaranpaistoa ja pullaa + mehua. Siinä kaikki. Tai no lopussa oli vähän painimista hiekkakasassa.
 









 

maanantaina, marraskuuta 18, 2013

Eräleirillä

Olin kahden muun ihmisen kanssa järjestämässä eräleiriä isille ja pojille. Yhden päivän aikana touhuttiin monenlaista juttua ja kaikilla tuntui olevan ihan supermukavaa! Ohjelmassa oli mm. lautan teko ja sillä veden ylitys, jousiammuntaa, avotulilla kokkailua, tulien sytyttämistä, kiipeilyä ja laskeutumista.










keskiviikkona, marraskuuta 13, 2013

Liejussa
 
Kylätie lanattiin. Ensin olin että jee, nyt ei oo monttuja. Mut sitten olin että voi ***, nyt tää koko hiivatin tie on nilkkoihin asti upottavaa liejua. Mulle alkais riittämään tämä LOPUTON syksy!!!
 
No on askarreltu ja suunniteltu uusia myyntiartikkeleita firmalle ja käytetty lapsia sisäliikuntatapahtumassa.
 
Silti, ei oikein nyt nappaa. Haluaisin johonkin kuivaan olomuotoon välillä. Eilen tein näkkäriä, se oli kuivaa (ja hyvää).
 
Ai tätä kiveltä kannolle-kulkemista voi tehdä sisälläkin?

Letit heiluu.

Volttimonttu oli suosituin.

Kahva luuta, johon kaiverrettu koristeita.

Neiti alkoi kirjoittamaan kirjaa.
  Täällä on sitten niitä uudistettuja sivuja. Retkikuumeiset voi kattoo galleriasta kuvia.

keskiviikkona, marraskuuta 06, 2013

Askartelua

Sadepäivän ratoksi askartelin itselleni nuotiosetin tuleville retkille.


Magnesiumtikkuun vuolin puukolla katajasta kämmenpohjaan istuvan "kahvan", hankasin sitä kahvinporoilla ja vahasin. Punoin nahkanauhoista ripustuslenkin. Puutikut liotin tervan ja sytytysnesteen seoksessa vuorokauden, kuivatin sitten. Tuoksuvat ihanasti tervalle! Pienet tuohisiivut menivät kippuraan kun niitä liotti kylmässä vedessä.

sunnuntaina, marraskuuta 03, 2013

Koirilla on koirien hommat

Oltiin pojan kanssa kahdestaan kotona ja päätettiin mennä koiria juoksuttamaan kallioiselle metsäalueelle. Löytyi hieno vanha mänty ja korppien kääntämiä jäkälälaikkuja. Liukasta oli ja kuljettiin kiireettä.
Nyt tarkkana.

Hieno mäntyvanhus.




Pian Mosku lähti juoksemaan hullun lailla, näki tai vainusi jotain. Kohta alkoi hurja haukkuminen, ulvominen, sähinä ja murina. Riesa juoksi täysillä ääntä kohti ja pian siellä oli kahta kauheampi meteli.

Tunnistin äänet, koirilla oli supi haukussa. Lähestyimme liukkailla jäkäläisillä kallioilla varoen kaatumista. Perillä oli täysi tohina päällä.

Tilanne päällä.
Kalliossa oli lohkeamia, joiden välissä oli Riesalla supikoira silmäkkäin. Mosku yritti saalistaa ylhäältä, koska ei mahtunut rakoon. Ainakin 15-20 minuuttia koirat haukkuivat ja murisivat, kunnes Mosku ahtautui väkisin ahtaaseen rakoon, otti supista niskaotteen ja retuutti elukan tasaiselle maalle. Pelkäsin sen jäävän jumiin kallion rakoon, mutta ihmeen sukkelasti homma tapahtui.

Haiseva peto.
Tilanne oli omituinen. Inhoan supikoiria, ne eivät kuulu Suomen luontoon. Vaikka luonto minulle tärkeä onkin, en halua suojella ja puolustaa eläintä, joka aiheuttaa pelkkää tuhoa ja lisääntyy kuin juolavehnä kasvimaalla. Syövätpä vielä lajitovereitaan mokomat. Yäk. Supi tuli tiensä päähän ja minä olin koiriin enemmän kuin tyytyväinen. Riesa on ollut arka metsästyshommissa, mutta saa nyt näköjään Moskulta voimaa ja rohkeutta. Oikea tehotiimi!

perjantaina, marraskuuta 01, 2013

Pöllö pöllöilee

Olin koiria juoksuttamassa lempiseuduillani lähellä kotia. Keli oli kirkas, maa osittain kuurassa ja ilma helppoa hengittää. Siperian teetä muutama päivä nautittua olo oli reipas.

Metsäautotien pätkällä huomasin kelon nenässä jotain erikoista. Pöllöhän siellä oli. Se päästi minut ja koirat lähelleen ihan puun juurelle, kunnes lensi pois. Näin sen pian uudestaan. Se seurasi meitä ja me sitä.

Näin myös melkoisen näytelmän, kun hiiripöllö ja palokärki olivat samassa puussa. Molemmat esittivät toisilleen taitavimmat lentokuvionsa ja ainakin vartin ajan kiusasivat toisiaan. Lopulta palokärki häipyi ja pöllö jäi tuijottelemaan minua.

Palokärjen taitonäytös.

Kuin kaksi marjaa.

Ihme sekoilua.

Tuijotuskisat.

Voittaja.

Tapin nenässä.

Valokeilaa kohti.