tiistaina, heinäkuuta 01, 2014

Laatokalla

Luvattiin sadetta ja koleaa, joten jätin lierihatun ja aurinkorasvan kotiin. Nyt olen punainen ja nenästä irtoaa nahka...

Sata kilometriä melottiin, tarkempi retkikertomus seuraa kunhan työkiireet antaa myöten. Tässä vähän maistiaisia:







 

maanantaina, kesäkuuta 23, 2014

Huomenna

Huomenna meitsi meloo Laatokalla ja kallistaa päänsä illalla Sortavalan saaristossa telttaan.

Ruuat on pakattu jo aikoja sitten, kaikki muu on vielä tekemättä. Jännittää. Tämä on neljäs reissu Venäjälle. Tällä kertaa melontapäiviä on yksi enemmän. 

Kelit on lupausten mukaan kylmät, mutta sijoitin uuteen makuupussiin. Marmotin untuvapussi saa luvan pitää minut lämpimänä.

Raporttia kuvien keralla luvassa myöhemmin. Lupaan pysyä pinnalla!

 

sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2014

Kukkia

Puutarhassa kukkii muutakin kuin voikukkia ja rönsyleinikkejä. 




Siperialainen karhunvatukka.

Ja tämmöstä on askarreltu. Nyt on 8metriä kasassa.
 

sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2014

Länsimaisen ihmisen ahdinko

Tulen vähällä toimeen, olen aina tullut. Nyt olen saanut paljon töitä. Jopa niin paljon, että olen joutunut kieltäytymäänkin. Kahdessa keittiössä nyt kuitenkin käyn hääräämässä ja omaa toiminimeä pyöritän samalla. Villiyrtti-iltoja olen vetänyt työpäivien jälkeen. Huoh.

Koko kesä menee kiireessä. No onhan se Laatokan reissu tulossa, elokuussa UKK:n kansallispuistoon ja syyskuussa Extreme run-tapahtumaan. On siis mitä odottaa.

Silti vähän kaihertaa se, että rauhalliset hitaat aamut kotona ovat tältä kesältä unohdettava. Samoin retket perheen kanssa lähikohteisiin ja puutarhassa hääräilyt. Melomaan en ole ehtinyt kuin pari kertaa koko kesänä.

Ketunlieko.

Suopursu kukkii jo.

 

maanantaina, toukokuuta 26, 2014

Hopi hopi

 Tällä viikolla on niin kiirettä, että joudun nipistämään yöunista. Enkä pääse lasten kevätjuhlaan.Kamalaa.

Viikonlopun vietin köysitoiminnanohjaajakoulutuksessa. Vaikka kärsin kamalasta korkeanpaikankammosta, menin kalliolta alas. Voitin itseni moninkertaisesti. Täytyy vaan treenata korkealla olemista, kyllä se siitä karisee. Kurssilla oli myös kova kiipeilijä, joka oli päässyt pelkonsa yli, joten toivoa on.

Eka päivä oltiin sisäseinällä ja toinen kalliolla. Paljon tuli uutta asiaa ja paljon vanhan kertausta.




Minä menossa alas. Jalat tutisi!

 

keskiviikkona, toukokuuta 21, 2014

Villejä touhuja

Olen onnekas. Asun syrjäkylällä, maaseudulla ja sain töitä neljän kilometrin päästä. Hommasin polkupyörän työmatkoja varten, talvella pääsen latua pitkin.

Mesiangervoa keräämässä.
Vaikka töitä nyt piisaakin (kaksi työpaikkaa oman yrityksen lisäksi), olen yrittänyt ehtiä villiyrttejä poimimaan ja säilömään. Olen pitänyt pari villiyrttikurssiakin. Oma puutarha rehottaa luonnontilassa, en oikein ehdi paneutua.

Mesiangervo-koivu-jalkakylpy elvyttää ja virkistää.
Juoksu taas irtoaa. Jaksoin mennä 8,5km lenkin. Nyt täytyy aloittaa melominen kunnolla, koska Laatokan retkeen on vain kuukausi. Meitä lähteekin tänä vuonna pieni porukka, vain viisi melojaa. Puolet enemmän olisi ollut mukavampi. (Nyt jos joku kiinnostuu, niin mukaan vaan!) Näen vihdoinkin Sortavalan saariston!



Alakuvissa tosi villiä gourmetta. Kuhan päällä nokkos-villikuminavoita ja kuumakylvyssä käyneitä horsmia. Couscousissa on peltokanankaalia. Voikukannuppuja paistoin voissa sipulin kaverina (uusi suosikkiherkku, sopii huvin leivän päälle vuohenjuuston kaveriksi) ja villiyrttisalaattia vaahterankukilla.